Tiinakin sisustaa

Nythän uutena, ainakin mun mielestä, uutena trendinä ovat kuivakukat:)  Olihan niitä muodissa jo silloin kultaisella 80-luvullakin. Ja nythän on moni muukin asia tullut sieltä taas muotiin kuten rottinki, venetsiatuolit, marmori, mänty...   Onhan ne oikeesti kivan näköisiä sisustuksessa ja niin jotenkin herkän kauniita. Varsinkin kaikki heinät ovat hienoja.   Ostin jopa aiheesta kertovan kirjan ja eilen illalla lenkillä silmäilin ojanvieriä jo sillä silmällä, että mitä voisi käyttää.  Taidankin lähteä joku ilta lähemmin korin kanssa koluamaan ojia ja viljapellon reunoja:) Pinterest-kansioni Kuivakukat    

Kevään suunnitteluprojektini on remonttisuunnitelma. Kohde on alkuperäisessä kunnossa oleva 60-luvun lopussa rakennettu pieni omakotitalo. Siellä ei ole tosiaan tehty mitään pinnoille sitten alkuperäisen rakentamisen. Lämmitys ja katto on onneksi uusittu lähiaikoina. Tarkoitus on siis tehdä materiaalivalinnat asiakkaalle helpommaksi. Mietinnässä on myös sauna- ja pesutilojen järjestely. Siinä sitä haastetta riittääkin ja varsinkin se tilan rajallisuus on tosi suuri ongelma. Katsotaan sitten loppukeväästä mitä olen saanut aikaiseksi:) Makuuhuoneen kaapit ovat oikeastaan ihan kivat ja säilytettävissä. Maalia pintaan niin raikastuvat.

Luonto lisää hyvinvointia ainakin minulla. Rakastan syksyä ja luontoa, sen kauniita värejä ja sävyjä. Voisin kävellä ja kuljeskella metsässä vaikka kuinka paljon.  Raikkaassa ilmassa tehdyn lenkin jälkeen ajatus kulkee ja mieli on rauhallinen. On tullut monta ideaa ja on käsitellyt monta pulmaa. Olo on piristynyt ja virkistynyt vaikka ensin väsytti lähteä. Sisustamisessa haluan suosia luonnon sävyjä ja materiaaleja omassa kodissani, ei pelkästään vaaleita sävyjä vaan myös niitä tummiakin joita luonnosta löytää. Villa ja pellava ovat ihania materiaaleja. Syksyinen puiden ruska ja sammaleen vihreys ovat niitä kauneimpia sävyjä.

Pohjanmaalla oltiin sunnuntaina. Mies on kotoisin Etelä-Pohjanmaalta ja sukulaiset asuvat siellä suurin osa. Käytiin sukujuhlien jälkeen kiertelemässä tutut paikat. Siellä se tuttu talo oli edelleen pystyssä jotenkuten . Joskus siellä asui mieheni mummi ja oli eläimiä, viljeltiin peltoa ja pidettiin kaikki kunnossa. Mummin kuoltua ei siellä enää kukaan ole asunut vuosiin. Surullisen näköistä on, lohdutonta. Sillä seudulla niitä autiotaloja riittää. Joskus nämä portaat johtivat yläkertaan. Eipä sinne nyt uskaltanut kavuta. Tässä oli vanhaan hyvään aikaan tupa jossa mummi keitti kahvia  ja teki ruokaa lehmien lypsyn ohessa.